Saavuin maanantai-iltapäivällä Kaakkois-Aasian ehkä tiheimmin liikennöidylle lentokentälle hieman toistakymmentä tuntia kestäneen pakkasta pakoon-reissuni jälkeen. Aiemmissa kirjoituksissani olen jo ilmaissut pienoisen epävarmuuteni jatkosuunnitelmien suhteen - alunperin ajatuksenani oli ottaa kierros kaupungilla ja eksyä Malesian puolelle junalla. Tämä suunnitelma sai kuitenkin väistyä luonnonvoimien ansiosta; Singaporessa nimittäin tuli vettä enemmän kuin pikkuisen ripotellen, eikä moinen kaatosade oikein houkutellut lähtemään mihinkään lentokentän suojista.
Edellä mainitun lisäksi kaverit Balilta lähettelivät jo kutsuvia tekstiviestejä joiden asiasisältö oli jotakuinkin "joko olet mestoilla, lähdetäänkö kaljalle?" ... jotenpa otin asiakseni kävellä Garuda Indonesian lipputiskille ja ottaa seuraavan mahdollisen lennon satujen saarelle. Kuukauden menopaluu avoimella paluuaikataululla (eli voin halutessani lähteä jo ennen kuun loppua takaisin kohti Singaporea ja mahdollisesti uusia seikkailuja muilla mailla arvaamattomilla) köyhdytti matkakassaani noin 175 euroa, joten sangen halvallahan tästäkin taas selvittiin.
Pari tuntia lisää koneessa istumista (ruokana kana-ateria chilipedillä... kokemuksen syvällä rintaäänellä varoitus kaikille, jotka tälläisen syövät; aterian jälkeen ei kannata vahingossakaan hieraista silmiä - niin kuin minä satuin tekemään... kahteen kertaan) ja löysin itseni Balilta jossa juuri sillä hetkellä ei satanut. Kentällä vastassa oli maahan invaasion tehnyt pieni ryhmä Nokian sub-sub-lumisademetsästä lähteneitä kääpiöitä (normaalisti jättiläisiä, mutta ovat vähän sairastelleet viime aikoina) sekä yksi hieman edellä mainittuja pidempi hujoppi joka myös näytti etäisesti jostakin tutulta - olisinko tullut joskus reissanneeksi hänen kanssaan tahi jotain? Mitäpä siinä sitten muuta kuin suoraan radalle. Ei mua mikään jetlag vaivaa :-p
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti