Pakkaa kamas ja lähe meneen!

Aina reissuun lähtiessä osoitan yliluonnollisuutta lähentelevän kykyni jättää pakkaaminen aivan viime tippaan, eikä tämäkään reissu näytä tuovan poikkeusta hyväksi havaittuun trendiin. Lähtö kolkuttaa jo likipitäen ovella, eikä kamoja ole vielä kasattu. Länsirintamalta ei siis mitään uutta.

Pakkaustaktiikka mulla kuitenkin on, ja siitä ajattelin pari sanaa julkaista. Taktiikka on pohjimmiltaan hyvin samankaltainen kuin ensiaputiimien katastrofitilanteissa hyväksi havaitsema uhrien luokitteluun käytettävä triage-metodi...

Kaikki mahdollinen, jota mukaan voi ottaa jaetaan kolmeen kategoriaan; ensinnäkin on tavaroita, joita varmasti en tarvitse reissussa, kuten televisiot, mikroaaltouunit ynnä muut länsimaisen elämän turhakkeet, joiden raahaaminen maapallon ympäri olisi silkkaa ajan ja energian tuhlausta. Toiseksi on roinaa, jota reissussa saattaa tarvita, mutta jota ilmankin pystyy varmasti selviytymään - tai jonka paikan päälle päästyään voi matkakohteesta ihan yhtä hyvin hankkia. Kolmanneksi on sellaiset tavarat, joita ilman on likipitäen mahdotonta reissata ja nauttia matkasta. Sanomattakin lienee selvää, että ensimmäisen kategorian tavaroiden suhteen ei kannata paljon päätään vaivata; jääkööt turhakkeet paikoilleen pölyttymään.

Toista ja kolmatta kategoriaa varten otetaankin sitten jo matkalaukut esille. Välttämättömyystarpeita varten uskollisesti palvellut Case Logicin käsimatkatavarakriteerit täyttävä reppuni ja epävarmoja tapauksia varten huomattavasti isompi matkalaukku. Koska välttämättömyystarpeita varten on olemassa vain reppu, joutuu sangen tarkkaan harkitsemaan mikä matkalla voikaan olla tärkeätä ja mitä reppuun lastataan - siihen kun ei määräänsä enempää tavaraa mahdu ei sitten millään. Kaikki, jonka kohdalla vähänkin epäilyttää pakataan isompaan matkalaukkuun.

Kun kaikki kamat on vihdoin saatu ahdettua näihin kuljetuskeksintöihin, siirrytään pakkaustaktiikkani seuraavaan vaiheeseen ja siirretään isompi matkalaukku takaisin kaappiin - mukaani otan vain käsimatkatavaraksi kelpaavan reppuni. Tämä sen vuoksi, että kun ne kerran on jo lajiteltu tavaroiksi, joita ei aivan välttämättä ole pakko kantaa mukanaan, niin miksipä niitä sitten suotta todellakaan kantaisi mukanaan?

Problem solved!

Antibioottikuuri matka(?)kuumeeseen

Mulla on ollut tavoitteena nyt ennen loman alkua tehdä työmaalla niin iso määrä tunteja kuin vain mahdollista - kerätä siis reissua varten mahdollisimman iso määrä "irtorahaa". Keskiviikkoiltana alkoi hommat mennä kuitenkin sangen tehokkaasti pieleen; mulle nousi nimittäin sangen korkea kuume. Torstaina kun flunssainen olo vielä paheni, katsoin sitten parhaaksi ajaa itseni Sysmästä kotiin Nokialle kun vielä olin tajuissani ja yrittää hoidella itseäni vuodelevolla ja muutamien tuntien välein toistetulla Panadol Hot -lasillisella, mutta paljonpa tästäkin oli hyötyä, kun olo muuttui kaiken aikaa vain tukalammaksi...

Sunnuntai-illaksi sain vihdoin sovittua ajan ensiavun lääkärin tapaamiseen ("ensiapuun" sen vuoksi, että "omalle alueelle" ei ilmeisesti ole toivojakaan päästä alle puolentoista vuoden jonottamisella). Tohtorisetä sitten vilkuili nieluun, kurkkasi korviin sekä kuunteli rintaa. Ja määräsi antibioottikuurin, jolla pitäisi päästä eroon ongelmista ennen ensi sunnuntaita. Toivottavasti tämä toimii myös käytännössä, sillä jokainen joka koskaan on lentänyt kipeänä tietää miten tuskaista se on.

Että löytyisi jotain valittamisen aihetta, niin tuolla ensiavussa matkaani lyötiin lisäksi 15e "päivystyslasku", koska satuin käymään paikalla sunnuntaina. Ja minä kun luulin, että maksan veroja sen vuoksi, että tälläiset yhteiskunnan tarjoamat palvelut olisivat ilmaisia...

Noh... lääkäri ei kirjoittanut mulle sairaslomaa, kun en ajatellut sitä tarvitsevani. Tarkoitukseni olikin lähteä huomisaamuna kohti Sysmää ja tehdä ihan normaali työviikko lääkekuurin aikana. Tämä vaihtoehto kuitenkin tuntuu nyt huomattavasti vähemmän kiinnostavalta - vajaa tunti lääkärikäynnin jälkeen alkoi nimittäin vasemmanpuoleista korvaa kolottamaan aika tavalla, ja kuumekin nousi jälleen lähes 39 asteen tuntumaan. Anskattoonny, miten tässä käy.

Matkakuumottelua

Joku viisas aikanaan loihe lausumaan, että mikäli mitään omaperäistä ei keksi, kannattaa häpeilemättä lainata muiden ajatuksia. Arean copywriter onkin onnistunut sorvaamaan kuolemattomuutta lähentelevän lausahduksen "Ainahan se on mielessä. Loma" - ja tottahan tuo on. Se on aina mielessä... loma siis... nyt vielä jopa enemmän kuin yleensä. Pari viikkoa reissuun lähtöön on vielä aikaa ja myönnettäköön että kyllä tässä jo kovasti kieltämättä kuumottelee päästä hetkeksi irroittautumaan oravanpyörästä.

Pitkäaikainen haaveeni viettää kesäloma kalastellen katkarapuja Norjan vuonolla (näyttäen huonolta) ei ikävä kyllä näytä toteutuvan vielä tämänkään reissun aikana. Kas kun matkakohde nimittäin on jälleen kerran hiukan toisella suunnalla. Tulin siis varanneeksi lennot Aasian aurinkoon kun verkossa vastaani käveli KLM:n edessuntakainen lentotarjous Singapåreen hintaan 407€. Vielä kun vuoden 2008 kesälomaakin oli jokunen viikko jäljellä ja talviloma kokonaan pitämättä (ja kaiken muun pahan lisäksi vielä lomakausi menossa juuri poikki) niin pakkohan mokoma tarjous oli napata pois kuljeksimasta... ettei joku muu vaan ehdi ensin.

Suuremmin en ole ehtinyt miettiä mitä Singaporeen saavuttuani teen. Todennäköisimmin pienoinen sightseeing kaupungilla olisi paikallaan - siitä on jo pari vuotta kun viimeksi satuin olemaan mestoilla. Sangen pikaisesti kuitenkin uskon sieltä poistuvani; hintataso kun on huomattavasti maanosan muita maita korkeampi.

Vaihtoehtoni kohteen suhteen ovat kuitenkin avoimina. Tarkoitukseni on jossakin vaiheessa eksyä tuttuihin maisemiin Balille, mutta pitäisikö se tehdä heti kättelyssä vai jättää hieman myöhäisemmäksi? Toinen vaihtoehto olisi tietenkin hypätä junaan ja matkustaa kohti pohjoista Malesian puolelle. Voisin lentää Balille Kuala Lumpurista (josta tähän aikaan vuodesta lennot ovat jostakin kumman syystä yllättäen halvempia kuin Singaporesta) tai jatkaa vielä pidemmälle pohjoiseen Thaimaan puolelle (jossa käynnistä myös on kertynyt jo jokunen vuosi aikaa) - pysähdys, joka sekin tavallaan kiehtoisi. Valintoja, valintoja...

Ja mitäs muuta mulla onkaan suunnitelmissa... eipä oikeastaan mitään. Reissun pääasiallisena tavoitteena on omalta osaltani vain ja ainoastaan pään totaalinen nollaus työrutiineista, turhista kiireistä ja paineista. Mikäli onnistun siinä sivussa voittamaan Nobelin Chillauspalkinnon, niin tuskinpa siitäkään mitään haittaa lienee.