Onko viikonlopun jälkeen elämää?

Vierähtipä pitkä pätkä ilman ensimmäistäkään päivitystä blogiin. Syy tähän on sangen yksinkertainen; siirryin viikonlopuksi hieman tutumpiin maisemiin Ubudiin, ja tästä johtuen menetin Sanurissa naapurihotellilta "lainatun" yhteyteni...

Olen viettänyt aiemmista matkoistani näihin maisemiin isot osat Ubudissa, joten olo on vähän kuin olisi kotiin tullut. Denpasarin suunnalla piti koko ajan miettiä missä mennään (paitsi maantieteellisesti, myös asenteiden suhteen - saaren "pääkaupungin" alue kun on erittäin vahvasti painottunut turismin ympärille). Sisäinen kelloni ei tosin vieläkään ole ihan sisäistänyt, että nyt ollaan lomalla. Ei siis muuten kuin että viisarit ovat kääntyneet paikalliseen aikaan. Mitenkähän tätä selventäisi... sisäinen kelloni käy kotimaassakin hiukan oudossa rytmissä; herään myöhään ja menen nukkumaan aikaisin - tarkoittaen siis aamuneljän ja aamukuuden välillä yleensä. Tilanne täällä on koko lailla samanlainen. Tästä seuraa se ikävä puoli, että menetän aamun auringonpaisteen - mahdankohan vielä Suomeen palatessani olla vastaava kalkkilaivan kapteeni kuin lähtiessäni?

Lisäksi olen huomannut, että päätökseni jättää kamera kotimaahan ja lähteä reissuun pelkän videokameran kanssa ei ollut ihan paras mahdollinen. Kamera kuvaa kyllä still-kuvia, mutta suhteellisen kehnolla resoluutiolla. Lisäksi kuvien laatu on sangen heikko verrattuna huonoimpiinkaan näkemiini digikameroihin. Videokuvaa saa periaatteessa paremmalla laadulla, mutta kuva on televisiokuvan tapaan "lomitettu". Eli videokuvastakaan ei oikein voi irrottaa hyvälaatuisia still-kuvia blogiin liitettäväksi. Olen miettinyt josko pitäisi käydä ostoksilla hommaamassa jonkinlainen digipokkari, että saisi hiukan reissukuvia... se vaan aiheuttaisi ikävän kolon reissubudjettiin.

Mistä tulikin mieleeni... kyllä ihmetyttää kuinka täällä tulee jotenkin oudosti sniiduiltua, vaikka ei kai välttämättä mikään pakko olisikaan. Toisaalta - torstaina tuli ravintolassa ja T-paitakaupoilla kerralla tuhlattua enemmän rahaa kuin mitä hotellihuoneestani maksoin koko ensimmäisen viikon aikana... tämä siitäkin huolimatta, että ruoka ja juomahan täällä eivät maksa juuri mitään kotimaan hintoihin verrattuna - vaikkakin yöpymiskulut ovat viime reissusta kohonneet paikoitellen jopa kaksinkertaisiksi (tosin tähän suurin syy lienee siinä, että tällä kertaa ne halvimmat luukut joissa yleensä olen käynyt silmiäni ummistamassa ovat olleet täynnä ja olen joutunut menemään hieman tyyriimpiin mestoihin). Kuten sanottua, kyllä ihmetyttää.